Liimasin neljä askartelutikkua vierekkäin pahville ja maalasin punaiseksi. Löysin karmeiksi sattumalta valmiita paloja bilteman sytytystikuista! Tarkoitus ei ollut sellaisia edes säilyttää, mut ne oli just hyviä. Karmit oli tarkoitus maalata valkoiseksi, mutta mulla ei ole ollenkaan valkoista maalia.
Kahvana on kaksi helmeä, jotka pujotin jonkinlaiseen ohueen metalliputkeen, mistä mulla ei ole mitään käryä edes mikä se oli. Varmaan joku supertärkeä.
Oven liimasin hosuessani kiinni sanomalehteen. Mutta hyvä siitä tuli.
Meidän tonttuovesta tulee joka yö tonttu, joka jättää kirjeen, jossa on tehtävä. Meidän tontun nimi on Synnöve. Oven paikka vaihtelee ja saattaa vaihtua ovikin jos se tuhoutuu. Mulla ois visioita tästä Synnövestä, mutta en jaksa valvoa että kirjoittaisin oikeasti kelvollisen kirjeen. Tonttujakin voisi olla monta. Ehkä sitten lapsenlapsille. Ehkä.
// Tonttuovi oli menestys. Ensimmäisenä päivänä lapsi istui oven edessä tiiviisti, kirjoitti tontulle vastauskirjeen, koputteli oveen, huuteli tonttua, testasi oveen taikasanoja tontuksi naamioituneena, kollasi kaikki kaapit jos jostain löytyisi tontunjälkiä, irroitti ovet ja päätellyt, että tontun käytävän täytyy ilmestyä vain keskiyöllä, irroitti ovenkahvan, jotta tullessaan tonttu ei pääsisikään takaisin vaan jäisi meille asumaan...
Enpä arvannut kuinka paljon huvitusta ovesta olisi.
Lapsi jossain vaiheessa alkoi epäillä, että joku on askarrellut oven. Että oikeasti tonttu tulee postiluukusta.
Oven vaihtuva paikka oli hyvä idea, sillä joka aamu lapsi pomppasi sängystä etsimään sitä. Viestitkin alkoivat olla välillä jemmoissa, sillä en aina saanut aikaiseksi tehdä viestiä illalla valmiiksi. Kerran tonttu jätti kokonaan viestin toimittamatta, se tuli seuraavana päivänä Tampereen-vieraan mukana. Tonttu ei ollut mahtunut tarvikkeineen läpi tonttuovesta! Ohjeet olivat pääasiassa jouluvalmisteluja ja askartelua, mutta myös mm. "Menkää klo 17 Turun linnaan", missä sitten oli huikea Luminous Finland valotaideteos.
